ILMIÖMÄINEN DIGIOPPIMINEN MAHDOLLISTAJANA

 | Kirjoittanut Miia Eskelinen-Fingerroos

Tämä on ensimmäinen blogi, jonka kirjoitan Dikaios Oy:n toimitusjohtajan roolissa. Tätä kirjoitusta on haudottu kauan ja hartaasti, rakkaudella sekä vähän kipuillenkin. Mietittävää ennen sormien asettamista näppäimistölle oli monia – miten aloittaa blogin kirjoittaminen? Kirjoittaako suomeksi vai englanniksi. Kertoako yrityksestä, visiostamme ja hienosta tiimistämme? Vai mennäkö suoraan asiaan. Päätin valita viimeisen, joten menoksi! 

Niinpä ensimmäisen blogin aiheeksi päätyi enemmän kuin loogisesti digitaalinen oppiminen ja sen mahdollisuudet suomalaisessa, ja miksei kansainvälisessäkin, yhteiskunnassa.

VARMAA ON VAIN MUUTOS – MYÖS OPPIMISESSA

Yhteiskuntamme muuttuu hurjaa vauhtia ja tämä luo sekä uhkia että mahdollisuuksia oppimiselle.

Yhteiskunnan muutokseen on vastattu suomalaisessa OPS:ssa nostamalla keskiöön ns. ilmiöperäinen oppiminen. Samalla tämä vaatii roolien muutosta koululuokassa. Opettaja on muuttunut tiedon ojentajasta tiedon herättelijäksi, jonka tulee ohjata lapsia ja nuoria kysymään ja keksimään omaehtoisesti säännönmukaisuuksia ilmiöistä. Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella koulutetaan jo digiopettajiakin! Mitä kaikkea hienoa meillä onkaan edessämme! Suunta on ehdottomasti oikea. Mutta onko vauhti tarpeeksi kova?

Varsinkin meillä aikuisilla on aihetta miettiä asennettamme oppimisen digitalisaatiota kohtaan. Aino-Inkeri Ankeisen ”miksi kaiken pitää aina muuttua” on lausahdus, jonka huomaan omastakin suustani pääsevän aina aika ajoin – vaikka mikään muu tässä maailmassa ei ole niin varmaa kuin jatkuva muutos. 

Äitinä äimistyn melkein päivittäin kahden ala-asteikäisen lapseni digitaidoista. Vaikka meillä ollaan oltu tiukkoja ruutuajasta, on minulla silti kotona kaksi diginatiivia, jotka voivat neuvoa tätä ”mutsia” ajantasaisissa asioissa, kuten Android-kännykän käytössä (koska iPhone on niin lame ja so last season FYI ja servaus). 

Koska lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, on oppimisen tukeminen meille kaikille varmasti sydämen asia. Digitaalinen oppiminen ei ole ainoastaan luonnollista näille diginatiiveille, vaan myös mahdollistaa oppimisen ajasta ja paikasta riippumatta – opettajan pedagogiseen osaamiseen kuitenkin nojaten. 

DIGITALISAATIO EDISTÄÄ MODERNIA OPPIMISTA

Digitaalinen on automaattisesti kaikkialla! Olitpa sitten Hangossa, Pöytyällä, Helsingissä tai Oulusa, on digitaalisen sisällön kautta oppiminen mahdollista tasa-arvoisesti ja -vertaisesti. 

Digitaalinen oppiminen mahdollistaa laajat ainevalinnat myös harvaan asutuille alueille, laadukkaasti. Opettajan rooli ei tule tulevaisuudessa missään nimessä vähentymään tai laimenemaan – päin vastoin. Koulussa ei opetella vain aineita, vaan ennen kaikkea elämäntaitoja kuten ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Eikä tätä (toivottavasti) koskaan tule digitaaliset ratkaisut korvaamaan, vaikka näidenkin taitojen opettelemiseen on vallan päteviä ja lasten mielestä kiinnosstavia sovelluksiakin tehty. 

Lapsi on oppimisen keskiössä ja opettaja oppimisen asiantuntija. Niinpä digitalisaatiota ei tule ajatella inhimillisistä resursseista erillisenä, vaan miettiä miten voimme hyödyntää digitalisaatiota apuvälineenä. Oppimisen resurssiviisaus voi näyttäytyä esimerkiksi opettajien siirtotunteja vähentämällä ja hyödyntämällä vaikkapa läsnäolevan englannin opettajan pedagogista kyvykkyyttä ja etänä lähetettävää, pedagogisesti kestävästi rakennettua digitalisesti toteutettavaa saksan kielen opetusta. Näin tavoitetaan hyvä win-win-win -tilanne, jossa kaikki voittavat. 

Digitaalinen oppiminen mahdollistaa myös nuorille jo tutun tavan käsitellä tietoa ja tukee yleisesti vallalla olevaa digitalisaation suuntausta. Edelleen on tärkeää oppia lukemaan ja kirjoittamaan, mutta jos olemme aivan rehellisiä – kuinka moni meistä osaa kirjoittaa sulkakynällä kreikkalaisia aakkosia? Minä en ainakaan.

Ajat muuttuvat ja niin muuttuu myös oppiminen siinä mukana. 

DIGITAALISEN OPPIMISEN AIKA

Digitaalisuus oppimisessa ei tarkoita sitä, että kaikki oppilaat istuvat tuijottamassa tabletteja tai tietokoneen ruutua. Digitaalinen oppiminen parhaimmillaan tukee ilmiöpohjaista oivaltamista, tuomalla lapselle ja nuorelle tutun digitaalisen osaksi vaikkapa ympäristöopin tuntia ja kasvien etsimistä. Se mikä on oppilaille tuttua ja helppoa voi meistä dinosauruksista seuraavista tuntua epämiellyttävälle. Digioppimisen aika on kuitenkin vain nurkan takana.

Miten aloittaa muutos, joka tuntuu vaativan ylitsepääsemättömän suuria laiteinvestointeja, opetushenkilökunnan kouluttamista aina koulusihteereistä korkeimpiin virkamiehiin.? Siinäpä jo seuraavan blogin aihe.

Yhteiskunta ja sitä kautta yksilön osaamistarpeet ovat  muuttuneet ja sitä myöten myös oppiminen muuttuu.

Tätä oppimisen muutoksen ilmiötä me Dikaioksella tarkastelemme mielenkiinnolla.

Aurinkoista syksyä, ikuiset oppijat!

<3 Miia Eskelinen-Fingerroos, CEO

Ps. Mikäli oppimisen digitalisaatio kiinnostaa, ole ihmeessä meihin yhteydessä. Keskustelemme mielellämme ratkaisuistamme ja mietimme tulevaisuuden mahdollisuuksia vaikka ihan muuten vain. Yhteystietomme löydät täältä

 

Linkkejä

https://www.uef.fi/fi/koulutus/oppiminen-ja-opettaminen-digitaalisissa-ymparistoissa-digierko

https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/ilmiomainen-ilmiomaista-ilmiomaisesti

 

 


Takaisin kirjoituksiin